Ihastuttava ja vihastuttava ammattijärjestö

Minulla on välillä vaikea suhde ammattijärjestöihin, Akavaan ja OAJ:ön.

Olen kouluni opettajien luottamusmies ja aktiivisesti mukana OAJ Pirkanmaan alueyhdistyksessä. Silti välillä korpeaa valtakunnan tason nihkeily monessakin asiassa. Lähtien ihan asenteesta perustuloon ja köyhyyden torjumisen hidastamisesta päättyen SAK:n puolen pöhöttyneeseen politiikan tukemiseen ilman avoimuutta ja vaikkapa AY-pamppujen nihkeilyyn ympäristöasioissa. Kritisoitavaa on paljon, mutta niin on syitäkin miksi ammattiyhdistysliike on meille yhteiskuntana edelleen tärkeä olla olemassa ja vahva.

Mikä minut sitten sai kirjoittamaan koko tämän tekstin? Ensiksikin päätös aktivoitua entistä enemmän OAJ Pirkanmaan alueyhdistyksessä mutta myös OAJ:n ja Akavan toiminta aivan viime päivinä.

Opettajien jaksaminen ja kuntien säästöt eivät oikein mene oikeaan suuntaan kun samalla opettajakunta kohtaa massiivisia paineita uuden opetussuunnitelmien perusteen (OPS) rantautuessa kouluihin. Sama pätee 2. asteen uudistuksiin niin lukioissa sähköisten kirjoitusten muodossa tai hurjista säästöistä ammatillisella puolella. Eivätkä varhaiskasvatuksen tai yliopistojenkaan tilanteet mitenkään ruusuisia ole säästökurimuksen keskellä.

Opettajien ja kasvattajien puolustaminen on siis mitä ajankohtaisinta niin paikallisesti kouluissa, kunnissa kuin myös valtion tasolla. Mutta välillä otsa menee kurttuun ja huokaisen väsyneenä sille, mitä Akava ja OAJ järjestöinä säätävätkään.

Aloitetaan Akavasta ja sen ulostulosta palkkatulojen progressiota vastaan. Verohelpotukset keskituloista paremmin tienaaville ei ole ehkä nyt se minkä puolesta haluaisin nyt alkaa taistelemaan. Mantra jossa toistetaan ”verotus ei saa nousta kenelläkään” ja koko ulostulon ajoitus ei kyllä nyt ole mielestäni kovinkaan hyviä. Tässä vaiheessa siis kun pienituloisimpia kuritetaan suhteessa eniten ja verotuloista on puutetta. En nyt oikein siis jaksa innostua nousemaan hyvätuloisten veronalennusten puolustajaksi. Ei etenkään jos koko ulostulon kärjeksi on valittu palkankorotuksen tuoman lisärahan verotuksen korkea prosentti ja lisäpalkan kannustavuuden parantaminen.

Jatketaan sitten omalla ammattijärjestölläni, eli OAJ:llä. OAJ:n valtuusto päätti taas kerran, että se pysyy saman kokoisena massiivisena ja pöhöttyneenä itsenään. Huoh. Samalla huokaisen sen takia, koska en oikein jaksa seurata OAJ:n sisällä jatkuvaa sisäistä vääntöä eri opettajaryhmien välillä. Kokonaistyöajan kokeiluissa ja suunnitelmissakin vanhat opetusvelvollisuusmääritelmät edelleen kummittelevat kaikenlaisina ehdotettuina kertoimina ilman pohjaamista todellisiin työmääriin. Eteenpäin ei tunnuta menevän, ei sitten millään.

Jotenkin tuntuu erikoiselta että monet vaikkapa opettajien palkkauksessa ja työsopimuksissa olevat epäkohdat (opetusvelvollisuuksien erot, kesäajan palkkauksen epäreiluudet jne.) eivät vain etene koska opettajaryhmien edunvalvojat käytännössä torppaavat monet uudistusyritykset ja -ehdotukset saman tien. Mistään ei tunnuta luovuttavan yhteiseen parempaan suuntaan askeltamisen vuoksi. Solidaarisuus tuntuu olevan aika usein kaukana AY-politiikan teosta.

Tokihan OAJ, AKAVA ja JUKO puolustautuu tällaisia kommentteja vastaan sanomalla, että monen epäkohdan ratkaisuna olisi nostaa epäkohdasta kärsivien palkkaa reilulle tasolle (eikä ottaa muilta pois), mutta kovinkaan realistista tällainen vaatimus työnantajapuolelle ei ole. Rakenteelliset ongelmat palkkausjärjestelmässä tuntuvat olevan niin kalliita korjata tuolla tavalla ettei ne siksi etene. Eikä AY-liike tietenkään jousta toiseenkaan suuntaan. Mikäs edunvalvontakoneisto se nyt olisi joka suostuisi heikentämään omien jäsenentä tilannetta neuvotteluista toiseen.

Helppoja ratkaisuja ei ole.

OVTESia selaillessa toivoisin isoa palkkausjärjestelmän räjäytystä jossa koko kuvio selkiytyisi ja muuttuisi reilummaksi. Pakko se on kuitenkin myöntää, ettei tämäkään toive ole realistinen. Enhän minä edes osaa sanoa mikä olisi malli joka olisi samalla työntekijöiden välillä reilu, kannustava, selkeä ja vieläpä sellainen joka kelpaisi myös työnantajapuolelle.


Ehkä tämän vuodatuksen pääpointti on se, että itse henkilökohtaisesti olisin valmis karsimaan rahapalkastani pienen osan, jos vastapalveluksena saisin reilumman ja selkeämmän palkkausjärjestelmän.

You may also like...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.