Perusopetuksen tuntijaon uudistamisesta

Hallitus hyväksyi perusopetuksen uuden tuntijaon, joka lisää liikuntaa ja yhteiskuntaoppia sekä vähentää (hieman) valinnaisuutta ja uskontoa sekä sekoitti hieman pakkaa luonnontieteiden opettamisessa alakoulun puolella.

Käyn läpi ajatuksiani uudistuksesta ja pohdin mitä olisi voitu tehdä toisin.

Taito- ja taideaineiden opetuksen muutokset

Taide- ja taitoaineiden kaikille yhteistä opetusta lisätään neljällä vuosiviikkotunnilla. Liikuntaan, musiikkiin ja kuvaamataitoon kohdistetuilla lisäyksillä vahvistetaan taidekasvatuksen yhdenvertaisuutta sekä tuetaan aktiivisen liikuntaharrastuksen kehittymistä kaikille nuorille. Muutos myös tukee aiempaa paremmin kelpoisten taide- ja taitoaineiden opettajien saatavuutta. Kotitalous luetaan vastaisuudessa myös virallisesti taide- ja taitoaineiden kokonaisuuteen.

Tämä on ihan hyvä suunta. Liikunnan lisäämiselle on ollut tilausta jo jonkin aikaa ja luovuutta tukevien aineiden lisääminen on ihan hyvä asia. Kotitalouden aseman ”virallistaminen” on myös kiva pieni yksityiskohta, joskin tietotekniikan jääminen jälleen kerran limboon ja unohduksiin ihmetyttää. Millä logiikalla tässä yhteiskunnan tilassa ja jatkuvassa ”tarvitsemme medialukutaitoisia nuoria” -rummutuksessa on ihan ok ratkaisu jättää tietotekniikan asema ja opetus totaalisesti unholaan? Uudistuksessa kun ei tieto- ja viestintätekniikkaa, somea tai mediataitoja kommentoida sanallakaan.

Jos tietoyhteiskunnan välineet ja ylipäätänsäkin osaaminen kiinnostaisi, olisi jo kiire uudistaa myös tuntijakoa siltä osin. Ei paljoa lohduta jos asiaan palataan seuraavassa uudistuksessa ehkä 10 vuoden päästä. Tämäkin uudistus kun astuu voimaan ”vasta” vuonna 2016!

Historia ja yhteiskuntaoppi (ja draama)

Historian ja yhteiskuntaopin opetusta varhennetaan ja lisätään kahdella vuosiviikkotunnilla. Nykyistä nuoremmat oppilaat saavat uuden tuntijaon tultua voimaan opetusta yhteiskunnallisen vaikuttamisen periaatteista ja osallistumaan ja vaikuttamaan oppimisesta muun muassa draamaan keinoin sekä nykyistä syvemmin myös taloustiedon opetusta. Uudistuksella vastataan suomalaisten nuorten heikkoon kiinnostukseen yhteiskunnallisiin asioihin, tarpeeseen vahvistaa yhteiskunnallista ja arvokasvatusta sekä käytännön taloustiedossa ilmenneisiin puutteisiin.

Jälleen hyvä uudistus ja tarpeellinen. Liian moni nuori lähtee peruskoulusta totaalisen kädestä pideltävänä eteenpäin. Miten maailma ja Suomi toimii sekä miten omassa itsenäisessä elämässään pärjää ovat sellaisia taitoja joita kodit eivät tunnu pystyvät riittävän hyvin tällä hetkellä tarjoamaan, joten koulujen on hyvä lisätä panostusta kansalaistaitojen opettamiseen.

Lisäksi kiinnostus omien ja yhteisten asioiden hoitoon, poliittiseen aktiivisuuteen sekä oman talouden hoitamiseen ovat äärettömän tärkeitä asioita, joten lisätuntien saaminen tähän on loistava asia.

Draaman korostaminen uudistuksessa on erikoista sillä sitä jo käytetään opetusmenetelmänä ja tuntuu siltä että tässä on vain yritetty lepyttää draaman omaksi aineekseen halunneiden pettymystä siitä että se kaatui. Itse en ihan ymmärrä draaman vaatimista omaksi aineekseen, joskin ymmärrän itsensä ilmaisun taitojen tärkeyden, mutta näkisin että draama on niin vahva osa äidinkieltä ja yleensäkin osa kaikkia aineita, ettei sen saaminen omaksi aineekseen ole mitenkään oleellisin asia peruskoulun uudistamisessa. Ei se silti typerimpiä asioita olisi sekään, mutta ei vain oleellisimmasta päästä… toisin kuin seuraava muutos.

Uskonto ja elämänkatsomustieto

Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetus vähenee uudessa tuntijaossa yhdellä vuosiviikkotunnilla.

On ollut käsittämätöntä miten suuren tuntimäärän uskonto on saanut perusopetuksessa. On myös käsittämätöntä miten nopeasti kaikille uskonnoille yhteinen ”uskontotieto” (tai elämänkatsomustieto/filosofia tms.) torpattiin tuntijakouudistuksessa.

Lehtikirjoittelut ovat täynnä mm. teologien kirjoituksia siitä miksi uskonnon opetus on niin tärkeää peruskoulussa. Kaikki nämä perustelut mitä olen lukenut (historia, kulttuuri, moraalioppi jne.) ovat sellaisia jotka eivät häviäisi mihinkään yleisellä uskontotiedolla. Se vain helpottaisi huomattavasti esim. kuntien koulutuksen järjestämistä ja toisivat eri taustaiset oppilaat oikeasti saman pöydän ääreen pohtimaan ja tutustumaan eri kulttuureihin ja uskontoihin.

Yhteisellä uskontotiedolla voitaisiin vahvistaa juuri niiden asioiden opettamista joiden rapistumista uskonnon opetuksen puolustavat pelkäävät. Eikö nykyajassa olisi oleellista saada KAIKKI nuoret saman pöydän ääreen pohtimaan oman sekä muiden kulttuurien ja uskontojen tulkitsemista ja ymmärtämistä? Toisten kunnioittamista väittäisin pystyttävän oppimaan tällaisessa oppiaineessa paremmin kuin nykyisessä ”jokainen uskontokunta ja ateistit omissa nurkissaan” opetuksessa. Lisäksi ajatus siitä että moraalia ja etiikkaa voisi opettaa ”vain” uskontotunneilla (jollaisen kuvan moni antaa) on naurettavaa.

Uskontotieto tai muu vastaava historiaa, yhteiskuntaoppia, taidetta, filosofiaa ja uskontojen sisältöjä läpi käyvä aine olisi mielestäni tarpeellinen ratkaisu ja muutos perusopetuksen rakenteeseen, johon tämä yksi tunnin vähennys on oikea askel, muttei riittävä.

Kielten opetuksen muutokset

Kieliohjelmia monipuolistetaan tarjoamalla opetuksen järjestäjille mahdollisuus järjestää valinnaisten kielten ylimääräistä opetusta A2-kielessä ja B2-kielessä. Tähän liittyvästä rahoituksesta on tarkoitus säätää myöhemmin ennen uusien opetussuunnitelmien voimaantuloa. B1-kielen opetusta varhennetaan alkamaan kuudennella vuosiluokalla.

Ruotsi (tai suomi) siis alkaa kuudennella luokalla. Tästä moni ”pakkoruotsin” vastustaja on vetänyt herneen nenään ja syvälle. Itse ymmärrän nykytilanteen siten, että meillä on kaksikielinen maa, joka käytännössä pakottaa koulussa opetettavan kaikille kahta kotimaista kieltä. Sen tilanteen muuttaminen toisenlaiseksi on temppu joka ei tapahdu hetkessä.

Ruotsin kielen asema on Suomessa omalaatuinen ja mielestäni liian vahva. En tosin pidä asiaa sellaisena, että nousisin barrikaadeille sen takia enkä väitä että Suomen talous olisi vaikeuksissa ruotsin kielen opetuksen takia tai että RKP on syyllinen melkeinpä kaikkeen pahaan (kuten aika moni tuntuu väittävän, etenkin perussuomalaisten leireissä).

Kannattaisin ainakin aluksi esim. koulutuskokeilua itärajan tuntumassa, jossa ruotsin voisi korvata venäjällä ja myös pohtimista siitä mikä merkitys ruotsin kielen osaamisella ja sen opettamisella oikeasti on meidän ulkomaankaupalle tai kotimaassa palvelujen saamisessa. Onko meillä todella varaa ylläpitää tällaista kielijärjestelmää ja olisiko ruotsin kielen aseman uudelleenpohtiminen todella rikos ja vääryys äidinkielenään ruotsia puhuvaa vähemmistöä vastaan? Onko esim. saamen kieli ja ruotsin kieli verrattavissa toisiinsa? Voidaanko historialla perustella ihan kaikkea? Ihan itsestäänselvä tämä koko kuvio ei ole ja siitä pitäisi pystyä keskustelemaan (järkevästi ja kiihkotta).

Mutta jos palataan tähän tuntiuudistukseen niin siinä mielessä uudistus on hyvä, että jos tavoite on tosiaan saada meidän jälkikasvun osaamaan ruotsin kieltä paremmin niin lisätunti ja vuoden aikaistus ovat järkeviä ratkaisuja. Riittääkö yksi tunti ja vuoden aikaistus tämän tavoitteen saavuttamiseen, kun samalla ruotsin kielen vastustaminen on niin trendikästä, on jo toinen asia. Kotien antama evästys kieltä vastaan on aika suuressa osassa siinä millä asenteella kieltä opiskelee. Ruotsin osaaminen ei ole mielestäni hukattua aikaa tai taitoa, kuten ei ole minkään muunkaan kielen.

Mielestäni A2 ja B2-kielien rahoituksen lisääminen tuo kuitenkin oikeasti enemmän vaikuttavuutta kohti kansainvälisessä kilpailussa pärjäävää Suomea. Tarvitsemme nuoria jotka kiinnostuvat kielistä ja pärjäävät ulkomailla muullakin kuin englannilla, eikä ruotsi ole mielestäni tässä asiassa niin merkittävä kieli kuin esim. venäjä, ranska, saksa, espanja tai vaikka kiina.

Ympäristöoppi alaluokilla

Fysiikkaa, kemiaa, biologiaa, maantietoa ja terveystietoa opetetaan 1-6 luokilla vastedes ympäristöoppiin integroituna.

Hyvä päätös ja suunta. Erillisinä aineina mm. fysiikka ja kemia kaipaavat pohjaksi laajempien kokonaisuuksien hallintaa peruskoulun alaluokilla. On mielestäni hyvä että saadaan ensin perustietoja kokonaisuuksista ja vasta sitten lähdetään syventämään tutkittavan ilmiön eri puolia ja osia myöhemmillä luokilla. Tällöin yläkoulun puolella fysiikka ja esim. kemia eivät tunnu niin ”irrallisilta” aineilta vaan nähdään eri aineiden yhteydet paremmin. Tämä kokonaisuuksien ymmärtäminen olisi luonnontieteen ja ylipäätänsäkin maailmankaikkeuden toiminnan ymmärtämisen kannalta oleellisempaa kuin yksittäisen mekaniikan tai sähköopin laskukaavan käytön osaaminen (joka on kuitenkin ihan jees juttu muiden syiden takia, mutta ei siitä sen enempää).

Tuntijako kokonaisuutena

Parempihan tämä on kuin mitä edellinen hallitus yritti tehdä. Tosin tässäkin itse olisin halunnut viedä asioita vielä pidemmälle ja etenkin tietotekniikan (tai ennemminkin tietoyhteiskunnan taitojen) opettamisen aseman unohtaminen täysin (tai jättäminen eri aineiden ”ongelmaksi”) ihmetyttää sekä harmittaa. Toivottavasti siihen palataan sitten opetussuunnitelmien perusteiden kehittämisessä.

Muutoin muutos oli positiivinen yllätys, joskin hieman ”munaton”, mutta se oli odotettavissakin. Mikään kun ei tunnu perusopetuksessa olevan varmaa kuin että se muuttuu penteleen hitaasti. Siitä pitävät huolen niin puolueet, OAJ kuin opetushallituskin.

Olen pessimisti sen suhteen että saisimme kehitettyä perusopetusta modernimmaksi kovinkaan nopealla aikataululla ja tulemmekin näkemään sen, miten koulumaailma raahautuu yhtä enemmän ja enemmän ”arkitodellisuuden” jäljessä sen suhteen mitä taitoja ja välineitä esim. työelämässä tarvitaan.

Muutokset kun eivät tuppaa tapahtua yhdellä kertarysäyksellä, ei ainakaan koulutusasioissa (tämän kannattaisi ”pakkoruotsin” vastustajienkin muistaa). Mutta hiljaa 10v välein nytkyttäminenkään ei tunnu tuovan enää hyviä ratkaisuja, sen verran nopeasti yhteiskunta ympärillämme muuttuu tälläkin hetkellä.

Kokonaisuutena valtio siis tulee lisäämään perusopetuksen tuntimäärää kolmella joka tarkoittaa myös lisää kustannuksia kunnille. Samaan aikaan valtio leikkaa miljoonia kuntien rahoista joilla koulutusta pitäisi pyörittää ja samaan hengenvetoon toitotetaan sitä miten tärkeää perusopetus ja koulutus ylipäätänsäkin on. Aika ristiriitaista ja pelottavaa.

Näillä siis mennään ja sitten aloitetaan opetussuunnitelman kehittäminen näille pohjille. Siitä vasta hauskaa varmasti tuleekin. 1.8.2016 sitten nähdään miltä opetus näillä raameilla näyttää.

You may also like...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.