i-Shift vihdoin meillä! (tai sitten ei)

Sininen i-Shift Jazz on nyt pihassa…

… mutta vain koeajossa lauantai-illan ja sunnuntaipäivän.

Eli nyt on ajettu vihdoin tuolla i-Shift -automaatilla olevalla Jazzilla. Olin aika huolissani kun luin netistä ihmisten reaktioita i-Shiftiin. Haukkumista ja i-Shit -nimityksiä. Mutta niissä kaikissa oli se yhteinen piirre, että haukkujat olivat kaikki aikaisemman mallin CVT-kuskeja. Kyseinen vaihteisto kun on todella miellyttävä ajaa.

Tämä kuusivaihteinen ”automaatti” mikä uudessa Jazzissa on ei ole yhtä miellyttävä. Mutta näin käsivaihteistosta tähän vaihtavana voin sanoa, että on se ihan oikea automaatti. Kolmosvaihteelle asti vaihdot huomaa, mutta jos kaasujalka on rauhallinen (kuten minulla yleensä), ei vaihdot edes alemmilla vaihteilla ole mitenkään häiritseviä. Mutta jos haluaisi lähteä räväkämmin tai vastaan tulee ylämäki, vaihteen vaihdot tulevat huomattavan kulmikkaaksi (tai vaikeammiksi ennakoida tällä kokemuksella). JOS osaa perstuntumalla aavistaa seuraavan vaihdon kohdan, pieni kaasun hölläys auttaa huomattavasti ajossa ja vaihdoista tulee mukavampia. Myös jarrutuksissa on hieman levottomuutta vaihteiston vaihtaessa kun sitä huvittaa, mutta ei mitenkään häiritsevästi.

Se vain on sanottava, että automaattinen vaihteisto on todella miellyttävä liikennevaloissa ja risteyksissä, pitää vain oppia pitämään se vasen jalka aisoissa, jota on jo yli 10v joutunut siirtelemään kytkimen suuntaan…

Ratin kupeessa olevia läppiä ja niillä vaihtamista en ole oikeastaan viitsinyt vielä edes kokeilla.

Kulutuksesta sen verran, että lähtiessämme koeajolle, keskikulutus oli ollut 6,8. Nyt kun ajoimme Lielahdesta kaupungille, sieltä Ideaparkiin ja lopulta kotiin Kalkkuun, oli keskikulutus meidän ajolla tippunut jo 6,2 litraan sadalla. Huomenna resetoin aamupäivästä mittarin ja katsotaan mihin lukemiin päästään. Toivottavasti lähemmäksi viittä kuin kuutta.

Ajo Jazzilla on nykyiseen Puntoomme verrattuna aika samantyyppistä, eli ohjaus on kohtuu kevyt ja ei mitenkään erikoisen tunnokas. Alusta on pikkasen turhan kova ja tien epätasaisuudet tuntuu tärinänä turhan hyvin. En sitten tiedä miten tämän koeajoauton varustelun mukana tulleet kitkarenkaat isoilla vanteilla vaikuttaa asiaan. Melu auton sisällä on toki Puntoamme paremmalla tasolla, ehkä tämän kokoluokan auton tapauksessa ihan hyväkin. Nopeuden mukaan äänenvoimakkuuttaan säätävä radio vaikutti fiksulta vehkeeltä ja tukee suoraan mp3-levyjäkin.

Tilat ovat hyvät, rattia saa säädettyä pituus ja korkeussuunnassa ja näkyvyys on kiitettävä. Takapenkit taittuva sinne sun tänne nopeasti ja helposti, ja melkein 400 litran takapaksi on juuri sopivan kokoinen pienille perheille. Lisäksi tuo penkkien kaataminen kahdessa osassa täysin tasaiseksi tuo helposti hyvää lisätilaa. Tämä puoli on siis paremmin kuin hyvin kunnossa Jazzissa.

Tässä koeajoautossa on siis se kaikista kallein varustelutaso panoraamakattoineen ja vakionopeudensäätimineen, mutta meille tulevasta Comfort-tasosta tähän kalleimpaan hyppy ei mielestämme ollut rahan arvoista. Tokihan tuolla n. 3400 euron lisäpanostuksella saisi usb-liittimen, kevytmetallivanteet, panoraamakaton, vakionopeudensäätimen, etusumuvalot sekä eteen lisäpikkukajarit. Silti 22000e tästä autosta on jo meille liikaa. Ei tuo Comfort silti mikään karvalakkimalli ole automaattisine ilmastointilaitteineen, mp3-radioineen ja tietenkin i-Shift -vaihteineen. 18600€ hinta on varmaankin siedettävän ylärajoilla, riippuu vähän mihin autoluokkaan tätä vertaa ja millä varusteilla.

Nyt kun vielä saisi selville milloin saamme oman versiomme meille… pahalta näyttää että huhtikuulle voisi mennä. Mutta sen tietää vain Hondan tehdas ja ehkä jossain vaiheessa myös maahantuojakin.

You may also like...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.