Lautapelaamaan 2012 pelipäiväkirja

Lautapeliseuran pelikirjasto

Lautapeliseuran pelikirjasto on laaja!

Osallistuin toisena vuotena peräkkäin Helsingissä järjestettyyn Lautapelaamaan 2012 tapahtumaan. Tällä kertaa saavuin koko viikonlopun kestävään tapahtumaan vasta lauantaina aamusta, joten minulta jäi perjantain lautapeliprotoihin liittyvä ohjelma välistä. Sunnuntain lasten- ja perhepeleihin painottuva osuus jäi myös pois, sillä poistuimme takaisin Tampereen suuntaan puolen päivän maissa.

Pääsin silti hyvin pelaamisen makuun ja tutustuin joukkoon uusia pelejä.

Sijaintina tapahtumalla oli tällä kertaa Suvilahti Sörnäisten kupeessa ja sieltä Kattilahalli, joka oli viime vuotista suurempi tila, mutta toisaalta hieman kolkompi. Ehkä kolkkoutta lisäsi se, että väkeä tuntui olevan viimevuotista vähemmän paikalla lauantain aikana. Harmi sinänsä, sillä paikalla oli perinteiseen tapaan Suomen lautapeliseuran suuri pelikirjasto ja monet olivat tuoneet mukanaan myös vuoden huippu-uutuuksia Saksan Essenin pelimessuilta saakka.

Trivitria

Trivitria

Tämä taitaakin olla HC-pelaajilla yksi suuri motiivi tulla lautapelaamaan –tapahtumaan, eli pelata Essenin uutuuksia tuoreeltaan. Itselleni lautapelaamaan on hyvä paikka tavata pelikavereita Jyväskylästä, Helsingistä ja Tampereeltakin sekä tietenkin päästä pelaamaan heidän kanssaan ties mitä pelejä.

Mitä sitten pelasin? Alla esittelen pelaamiani pelejä ja kommentoin niitä lyhyesti.

Ensin alkuun tuli kokeiltua Trivitria-peliä, jossa yhdistellään aika mielenkiintoisesti Trivial Pursuit -perinteitä kunnioittaen tietovisapeliä ja twistinä siinä myös pinotaan hieman vinksahtaneen muotoisia palikoita päällekäin. Se jonka palikoita on eniten pelilaudan päällä voittaa, kun pino vihdoin kaatuu. Palikoita saa laudalle kun tietää kysymykseen vastauksen ja pistää seuraavan pelaajan laittamaan sinun palikkasi pinoon tai jos sinun jälkeinen pelaaja ei tiedä vastausta ja näin joutuu laittamaan taas sinun palikkasi pinoon. Erikoinen peli josta tykkäsin.

Vegas

Vegas

Jatkoimme Vegas –noppapelillä, joka oli yksinkertainen ”kilpaillaan kuka saa eniten noppia kerättyä tietyille noppaluvuille” vegas-teemalla. Toimi yllättävän hyvin ja oli nopea sekä hauska pelata.

Sitten pelattiin Trick of the Railsia, joka on lyhyesti kuvailtuna yhdistelmä junaosakepeliä ja tikkiä. Hassu peli, joka uppoaa tiettyyn kohderyhmään (18XX-fanit?) hienosti ja kaipa me muutkin tuota pelata voidaan. Taisin jopa voittaa tuon pelin. Siinä mielessä yllättävää koko reissusta oli se, että voitin aika monet pelit mitä pelasin… hmm… se on aika erikoista 🙂

Terra Mystica

Terra Mystica

Sitten siirryin kokeilemaan Essenin uutuuksista yhtä eniten huomiota saanutta peliä, eli Terra Mysticaa. Peli oli… sanotaanko vaikka että Eclipsen kaltaista managerointia ilman tappelua fantasiamaailmassa räikeämmillä ja hieman epäselvemmillä grafiikoilla. Yhdestä pelistä jäi ihan jännä fiilis vaikka alkusetup ja sääntöjen selittäminen veikin tolkuttoman kauan. Kyllähän tätä pitää toisenkin kerran jossain kohdassa kokeilla. Vähän oli iso peli sisäistettäväksi yhdellä istumalla.

Puuta ja pahvia oli taas tässäkin pelissä sen verran paljon että kilohintaa varmasti kertyy kohtuullisesti. Olikin kivaa että lauantai-illan arvonnassa kyseinen peli lähti Tampereen suuntaan. Taisi olla arpajaisten ”pääpalkinto”.

Arpajaispalkintoni

Arpajaispalkintoni

Itsekin voitin arvonnasta jotain. Hienon kauppakassin ja sen sisältä pienen julisteen ja Samurai Sword -korttipelin. En tätä vielä ole päässyt kokeilemaan, mutta kuulemma on kehitetty Bang-pelin pohjalta. Ninjailua siis luvassa jossain välissä!

Ruokatauolla pelatun Plato 3000 –rommin (hauska grafiikka, ihan toimiva peli) jälkeen pöydälle lävähti puisevahko europeli El Capitán, jossa seilattiin satamien väliä linnoituksia ja varastoja rakentaen sekä välillä Italiassa lainarahaa vinkuen. Hajuton ja mauton euro. Mukavin juttu oli että kerkesin pelata El Capitánia Jyväskylän tutujeni kanssa, joiden iltapäivä oli mennyt Galaxy Trucker -vääntöön. En ole sitä päässyt vieläkään kokeilemaan, mutta ehkä joskus!

Soccero

Soccero

Myös jalkapallopeli Soccero vedettiin 2×25 min puoliajoilla läpi ja voitin 3-2 lukemin vastustajani. Ihan hauska noppatuurivääntö jossa on hieman taktiikkaakin tarjolla. Tätä voisi kokeilla monimutkaisemmillakin säännöillä uudelleen jos mahdollista.

Jossain välissä pöydälle putkahti myös The Great Zimbabwe, jonka ulkoasu on mielestäni epäselvä ja ruma enkä voitosta huolimatta tainnut ymmärtää mikä juju koko pelissä on. Raaka-aineilla rakennetaan monumentteja hienommiksi ja yritetään blokata samat jutut muilta, hommataa ittelle jumala ja jotain erikoistyyppejä kuten vaikka shamaani puskemaan resursseja maasta esille jne. Vähän oli myös sellanen peli jota pitäisi päästä pelaamaan uudelleen. Ehkä grafiikan ja ulkoasun rumuus häiritsisi silloin vähemmän ja pääsisi mutustelemaan itse peliä huolellisemmin.

Snowdonia

Snowdonia

Päivän päätteeksi otettiin vielä erä Snowdoniaa ja joko väsymys painoi tolkuttomasti tai sitten peli vain oli todella karmea sääntöhässäkkä. Jokaisella kierroksella metsästettiin sääntöjä sekavasta ohjekirjasta ja pelaamista ei voinut kyllä kovin helposti kuvailla sanalla ”hauska”. Siinä mielessä oli jännää että tuli oma Snowdonian reissu mieleen. Pelissähän siis rakennetaan sitä rautatietä joka menee yli 1000 m korkeuteen vuoren huipulle. Kyseistä rataa sitten ajaa vanhat höyryveturit. Maisemat oli komeat ja sinne pohjois-Walesiin pitää joskus kyllä palata uudelleen. Mukavia ihmisiä ja komeita maisemia. Harmi että pelistä jäi niin huono maku. Europökkelöintiähän se oli.

Sunnuntaina sitten palasimme hetkeksi vielä aamusta pelaamaan paria peliä ennen kotiinpäin lähtöä. Sunnuntaihan on tapahtumassa perheitä ja lapsia varten, joten otimme näppeihimme pari lastenpeliä. Näistä Mato Mato yllätti hauskuudellaan, vaikka peli onkin puhdas nopanheitto-tuurihärdelli. Jännittävä matoralli se silti on.

Zapp Zerapp

Zapp Zerapp

Vähemmän hyvä peli oli karmivan hirveä Kimble-variantti Zapp Zerapp jossa piti helistellä astioita joiden sisällä oli eri määrä pieniä helmiä ja näillä piti sitten arvuutella mahdollisimman lähelle missä oli vaikka 7 helmeä tai 12 helmeä. Sitten liikutaan Kimblemäisesti ympäri lautaa ja ahdistutaan siitä miten hirveä peli on. Ehkä lapset tästä tykkäävät mutta minä en.

Lastenpeleistä siirryimme sitten kokeilemaan uudestaan Touko Tahkokallion Welcome to Walnut Groven pariin, joka henkii mielestäni loistavasti Pieni talo preerialla -fiilistä. Omaa farmia rakennetaan ja laajennetaan, kasvatetaan tuotteita joita sitten myydään kaupungilla. Farmiapuja palkataan ja sitten yritetään pitää onnettomat hengissä talven yli. Viime vuonna peli jätti aika kylmäksi mutta nyt kun jopa pelasimme peliä oikeilla säännöillä niin homma alkoi jo tuntua fiksummalta. Hieman pasianssifiilistähän pelissä edelleen on, mutta nopea ja tunnelmallinen eurovääntö se tämäkin oli!

Love letter

Love letter

Lopuksi pelasimme vielä pari peliä Love Letteriä, jossa koitettiin pysyä hengissä aatelisten juonittelujen ja suhdekiemuroiden seassa. Itse pelihän on todella yksinkertainen 16 (jollen väärin muista) kortin korttipeli. Yksinkertaista ja ihan hauskaa ajanvietettä.

Kokonaisuudessaan tapahtuma oli itselleni onnistunut ja kiitänkin erityisesti pelikavereita ja majoitus- sekä kyytikaveriani Mikko Saarta että pääsimme Tampereelta Helsinkiin pelailemaan.

Nyt pitääkin sitten alkaa valmistautumaan Kansallisen pelipäivän järkkäämiseen ensi lauantaina Tampereen pääkirjasto Metsossa 12:00 alkaen. Esittelemme siellä Suomen lautapeliseuran sekä lautapeliopas.fi:n pöydällä vuoden 2012 uutuuspelejä ja paria klassikkoakin. Tulkaa käväisemään!

You may also like...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.