Opettajana olemisen ihana keveys

OAJ-edustin Vesilahtea juuri Pirkanmaan ja Tampereen YSI-jaoksen viimeisessä yhteiskokouksessa, jossa saatiin kuulumisia Helsingin päästä liittyen erityisopetuslain muutokseen ja kolmiportaisen tuen ongelmakohtiin. Lyhyesti: uudistuksen piti olla ”kustannusneutraali” mutta on johtanut mm. lisääntyvään paperisotaan (dokumentointivelvollisuus lisääntynyt) ja ongelmiin pätevyysvaatimusten kanssa. Sotkua.

Paikallisissa jutuissa taasen puhutti toisen asteen säästöt Tampereella ja opettajien syyllistäminen opetuspuolen talouden huonoon jamaan muissakin kunnissa kuin vain Tampereella. On opettajien syy kun he eivät ”suostu” lomautuksiin ja siihen ettei budjetti pidä säästöjennosalta. On opettajien itsekkyyttä ja ahneutta että kaupunki säästää ja rampauttaa (mm. lukio)koulutuksensa, kun opettajat OAJ:n johtamina eivät suostu ottamaan palkatonta vapaata eikä meitä piruja voi väkisinkään lomauttaa, ainakaan helposti.

Jos Tampere haluaa olla ylpeä koulutuksesta ja opetuksesta, niin tällainen opettajien ja koulutuksen alasajo sekä aliarvostaminen ei ole mielestäni järkevin valinta. Tällaisen kuvanhan juhla- ja vaalipuheista on voinut saada, että koulutusta ja opetusta arvostettaisiin. Mutta mikä on todellisuus?

Nykytilanteessa opettajana tuntee olonsa aika voimattomaksi yleisen halveksunnan ja julkisen paineen alla. Täytyy toivoa että vanhemmat ja opiskelijat antavat painetta päättäjien suuntaan ratkaista rahoitusongelmat niin että Tampereella on motivoitunut, jaksava ja pätevä opettajakunta sekä edes jonkinlainen maine reiluna ja hyvänä työnantajana jatkossa. Ihan kauhean hyvää kuvaa työnantajana Tampereen kaupungilla ei ole, ikävä kyllä.

Toivon etten seuraavan neljän vuoden aikana törmäisi omassakaan puolueessani Vihreissä OAJ:n ja ay-liikkeen halveksuntaan mitä tähän mennessä olen ajoittain kohdannut sielläkin. Vaikkakin AY-liikkeellä ja OAJ:lla on omat kipupisteensä ja ihan kaikki kritiikki niitä kohtaan ei todellakaan ole ollut asiatonta.

Mutta mitä väliä opettajista? Eikö oleellisinta ole ne oppilaat ja opiskelijat? No juu juu!

On pirun vaikea säästää opettajien palkoista vaikuttamatta opetuksen laatuun jota oppilaat saavat.

Jos opettajan poissaolo ei tosiaan joidenkin lomautusintoilijoiden mielestä vaikuta oppilaiden saaman opetuksen laatuun, voi tästä suoraan kyllä vetää johtopäätöksiä siitä miten paljon kyseinen henkilö opettajien työtä arvostaa.

Entä sitten kun yllä olevan takia joudutaan karsimaan kursseja? Tämähän on ollut edessä Tampereella. Ei ole varaa järjestää kursseja kun opetus maksaa liikaa. Opettajat ovat tähän syyllisiä, sanoo moni valtuutettu (tai antaa näin ymmärtää). Eikö opettajien pitäisi vapaaehtoisesti antaa palkkaa pois, että kursseja ei karsittaisi? Miksi opettajia pitäisi kohdella yhtään eri tavalla kuin muita ammattiryhmiä? Paha AY-liike estää tämänkin hyvän säästöidean!

Palaamme taas siihen, että arvostetaanko opettajia, oppilaiden asemaa ja koulutusta vai ei. Haluammeko panostaa perus- ja 2.asteen koulutukseen vai ei?

Jos opettajia lomautetaan, eivät oppilaat saa opetusta mihin he ovat oikeutettuja. Lisäksi opettajat ja oppilaat joutuvat tekemään lisätöitä ottaakseen kiinni menetetyn opiskeluajan. Tästä kärsinee etenkin ne oppilaat jotka pärjäävät heikoiten ja opettajat joiden jaksaminen on heikoimmalla tolalla.

Mikä on paras ratkaisu jos tarvitaan Y euroa säästettäväksi koulutuksesta:
a) lomauttaa opettajat X päiväksi väkisin,
b) säästää kursseista karsimalla Z kurssia,
c) suurennetaan ryhmäkokoja ja leikata kehyksistä/lähiopetustunneista (lue: vähentää opetustunteja)
d) näennäissäästää rakenteista (ja käytännössä tehdä kohdan e-mukaisesti) vai
e) lisätä rahaa Y euroa ja pakottaa muut kaupungin toiminnat lisäsäästöihin (tai ottaa lisää lainaa).

Helppoa ratkaisua tähän ei taida olla, ei edes opettajia syyllistämällä.

You may also like...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.