Lautapelaamaan 2014 jälkifiilistelyjä

Yleistä fiilistelyä

Lauantaina tila oli täynnä pelaajia!

Lauantaina tila oli täynnä pelaajia!

Jokavuotinen Essenin lautapelitapahtuman jälkeinen ja Joulua edeltävä pelitapahtuma Helsingissä, Lautapelaamaan, on nyt siis taputeltu läpi. Itse osallistuin lauantaiaamusta sunnuntaihin iltapäivään, vaikka tapahtuma alkoi jo perjantain puolella. Pelaamista oli siis luvassa koko viikonlopun ajan!

Tänä vuonna tapahtuma palasi Suvilahdesta Ruoholahteen ja Kaapelitehtaalle. Hieman keskeisempi paikka ja pienempi tila auttoi tekemään tapahtumasta hieman kotoisemman oloisen. Nyt väki oli hieman lähempänä toisiaan ja toisaalta vaikka lauantaina alkoi olla jo vaikeaa löytää tyhjä pöytä, ei tila tuntunut vielä liian täyteen tupatulta.

Tänä vuonna tilaisuutta auttoi myös Kaapelitehtaalla samaan aikaan ollut katuruokafestivaali, joka auttoi montaa nälkiintyvää lautapelaajaa ruokailun suhteen. Lisäksi paikalle eksyi jonkin verran ruokafestareille saapuneita myös pelaamaan, joka on vain erinomainen asia.

Laaja pelikirjasto oli jälleen kaikkien käytössä! Seuraavan kerran tämä nähdään Ropeconissa?

Laaja pelikirjasto oli jälleen kaikkien käytössä! Seuraavan kerran tämä nähdään Ropeconissa?

Yleisesti ottaen tapahtuma toteutettiin jälleen aika pitkälle vapaaehtoisvoimin ja itsekin kävin tekemässä nelisen tuntia töitä lainaamistiskin takana antamalla pelikirjastosta pelejä lainaan ja auttamassa löytämään pelattavaa sekä juttelemaan uteliaiden vieraiden kanssa moderneista lautepeleistä.

Ensimmäinen pelini sijoittui itse asiassa vasta lauantain alkuiltaan, sillä alussa en mahtunut peleihin ja heti perään jouduin lähtemään työvuorooni. Toisin kuin useammat muut, ei minulla ollut lauantain iltapäivän työvuorossa aikaa alkaa pelata yhtään mitään lainatiskin edessä notkuvien kavereiden kanssa vaan jatkuva lainausten virta ja täyttyvä pelisali vei kaiken huomion sekä ajan. Sitten pääsinkin kiinni pelien makuun.

Kokonaisuutena minulla oli kiva viikonloppu, sillä pääsin pelaamaan kohtuullisen paljon pelejä hyvässä (tai erinomaisessa) seurassa ja kaikki käytännön asiat toimivat ihan hyvin. Toki Suomen mittakaavassa isoimman lautapelitapahtuman toteutuksessa olisi aina parannettavaa (kuten vaikka lainaussoftan kehittäminen jne.), mutta oli ilo olla paikalla ja töissä hetken yhteisen harrastuksen hyväksi.

Oli kiva nähdä Competo yrityksenä paikalla ja niin että he saivat myös myytyä hyvin pelejä, sekä Leikkien, jonka pöydällä myös kävi asiakkaita tasaisin väliajoin alkuiltaan asti. Myös pari pienempää peliyritystä oli esittelemässä pelejään ja tämänkin toivoisi jatkuvan seuraavinakin vuosina.

Eli kiitos Koskisen Antille ja muille järjesteljille, Suomen lautapeliseuran aktiiveille sekä työvoimassa mukana olleille ja tietenkin kaikille paikalle saapuneille!

Pelaamistani peleistä lyhyesti:

Edo Yashiki

Nopeuspeli jossa napataan korttia ja rakennetaan omaa puutarhaa. Kynnet tulee olla leikattu ennen tämän pelaamista. Aika yhdentekevä peli sinänsä. Rumat kortit omituisesta materiaalista. Lyhyt kestoltaan joka on bonusta. Ei jäänyt halua pelata tätä enempää.

Evolution:

Geneeriset kasvissyöjät yrittävät kehittää itseään, kasvaa populaationa ja koossa (?) sekä pysyä hengissä. Ihan kiva teema joka on periaatteessa jatkoa pelin tekijän ensimmäiselle evoluutioteemaiselle pelillä. Tämä aikaisempi peli oli puhdas korttipeli, jollainen käytännössä tämäkin oli, vaikkakin mukana oli vähän pelilautaa ja puukuutioitakin. Niin ja aloituspelaajan merkki oli iiiiiiso puinen hirmulisko. Eipä tästäkään ihan kauheasti muuta jäänyt käteen kuin että johtavaa on liki mahdoton ottaa kiinni ja korttituuri tuntui melkoiselta, ehkäpä myös osa mekaniikasta on ”rikottavissa”. Tästäkin jäi siis aika valju fiilis ja en aio palata tähän peliin jatkossa.

Sunda to Sahul:

Lisää reaaliaikaista palapelin rakentamista yhteiselle laudalle todella omistuisten muotoisten palasten kanssa. Ihan käsittämätön aivovääntö jota en todellakaan halua pelata. Aina kävi niin että itse kun sain jotain lähes valmiiksi, toinen vei paikan minun nenän edestä ja… argh… tuskainen saarten rakentaminen häröpalapelipaloilla.

Tämän pelin jälkeen alkoi jo huolestuttaa se, että pelaanko pelkkiä tunkkeja koko viikonlopun, mutta onneksi homma alkoi mennä parempaan suuntaan…

Samarkand: Routes to Riches (lisäosalla):

Tämä kauppiasukujen (yhtiöt) kauppakaravaanien (junaradat) ja sukujen lasten (osakkeet?!) naittamiseen keskittyvä peli on siis kuulemma Winsome gamesin junapeli pistetty uusiin kuoseihin. Ja se kyllä paistaa läpi. Näin ensimmäisenä pelinä näin että tässä on ihan hyvä peli sisällä, joskin otin pataan aika tehokkaasti (joka ei peliseurassani kyllä ollut ihmekään). Ihan en Saaren Mikon mielestä liki 10:n peliä Samarkandista saa, mutta pätevä peli jota pitänee joskus päästä pelaamaan myös ilman lisäosaa joka taisi hieman monimutkaistaa peliä. Ehkäpä tämä toimii siis paremmin ihan ”paljaaltaan”. Eli tätä lisää, jossain vaiheessa.

Nations: the Dice Game:

En ole pelannut alkupreräistä Nations -peliä pääosin sen kohtuu pitkän keston ja Mikko Saaren arvostelun takia. Toisaalta olen tykännyt noppapeleistä ja mm. Roll through the Ages on mielestäni ihan kiva pieni sivilisaationkehityspeli. Näin ollen odotin mielenkiinnolla millainen peli tämä noppapeli on. Ja olihan se ihan hyvä peli! Ihan superinnostunut en pelistä ole, mutta kyllä tässä on ihan pelin ainekset ja toivottavasti peli menestyy kun kerran se on vielä suomalaisen julkaisijan tuotos. Eli pelaan kyllä jos pöytään sitä toivotaan, mutta tuskin ostan itselleni jollen uusintapeleissä siitä kovin innostu!

Innovation:

Lauantain päättyessä ja kellon lähestyessä yhtätoista päätimme pelata vielä Innovationia. Tämä sivilisaationkehityspeli on todella hauska, joskin aika satunnainen, korttipeli jossa tilanteet ja yllättävät kikkailut heilahtelevat hauskasti puolelta toiselle. Ensimmäinen nelinpeli loppui turhan lyhyeen joten otimme toisen erän heti perään ja jopas se olikin eeppinen. Innovationia on aina hauskapelata js siihen suostun palaamaan melkein milloin vain. Itse jopa olisin kiinnostunut siitä lisäosastakin, jota pelin omistajat Tampereella vain eivät tuppaa haluta mukaan mutta esim. Tom Vasel kehuu paljon. Haluaisinkin päästä testaamaan sitä jossain!


Kellon ollessa liki puolen yön, päätin lähteä nukkumaan että jaksan aamulla tulla heti kymmeneksi jatkamaan pelaamista. Tämä siksi että sunnuntaina en pystynyt jäämään n. yhtä pidemmäksi aikaa, joten sunnuntaina piti saada heti aluksi pelejä alle ja pian! Tämä oli kirvelevä asia kahdesta syystä: a) en ehtinyt pelata mitään Koskisen Antin kanssa ja b) en päässyt pelaamaan Koskisen Antin kanssa Imperial Assaultia! Tässä vaiheessa päivä tapahtumasta hieman potkin itseäni tästä, mutta toisaalta en tiedä miten olisin nauttinut seuraavasta aamusta ja tästä päivästä jos olisin vääntänyt Imperial Assaultia kahden kolmen väliin yöllä.

Joo, olen wanha ja tarvitsen unta. Antakaa olla 😛

Lauantai oli vähän siis laiskahko pelien suhteen, mutta parantui illan vanhetessa. Sunnuntain toikin eteen sitten melkein pelkästään hyviä pelejä!


Colt Express:

Aloitimme Essen uutuudella Ranskan suunnalta. Junaryöstö oli hauska ohjelmointipeli jossa 3D-junassa heilutiin rahaa ja jalokiviä varastaen, toisia ampuen sekä mäiskien ja sheriffiä vältellen. Vaikka jäin pelissä totaalisen viimeiseksi, oli se silti hauska peli jonka toivon saavani nenäni eteen toisen tai kolmannenkin kerran, sen verran hupaisa peli on kyseessä. Suosittelen lämpimästi.

King of New York:

King of Tokyo+. Eipä tästä paljoa enempää tartte sanoa. Tai no, sanon kuitenkin. Tylsemmät hirviöt ilman erityisiä ominaisuuksia niille (lisäosa tulossa?). Enemmän tekemistä kaupungin laitamilla ja vähän lisää säätöä kaupungissakin olevalle hirviölle. Pisteiden kerääminen numerotuloksilla poistettu ja tilalle kaupungin tuhoamista ja armeijan takaisin räiskimistä. Toisaalta parantaa Tokyota tekemällä pelistä monipuolisemman mutta ei tämä mielestäni King of Tokyota kokonaan korvaa. Hyvä peli siis kyseessä ja ehdottomasti mielelläni pelaan tätä uudelleenkin. Mutta mieluiten tuon vanhasta versiosta hirviöt sillä uudet ovat Captain Fishiä ja sitä Mantis-ötökkää lukuunottamatta tylsiä. Silti siis kiva peli, lisää tätä.

Candy Chaser:

Pikainen ”minipeli”-genreen sopiva nopparalli yhdistettynä julmaan ”arvaa mikä viidestä olen”-päättelykisaan oli ihan kiva hitti. Teemana oli karkkien salakuljetus tai jotain muuta outoa. Käytännössä vain heitetään noppaa ja valitaan mitä viidestä väristä edistää tai vie taaksepäin nopan mukaan. Jokaiselle on arvottu yksi viidestä väristä ja kun yksi väri pääsee ”maaliin”, vuorotellan arvuutellaan (jos haluaa) yhtä pelaajaa oliko tietty väri vai ei. Oikein arvannut tiputtaa kohteen ja väärin arvattu tiputtaa arvaajan. Lyhyt peli, aika juonikin, vähän samaa fiilistä kuin Love Letterissä mutta ei ihan niin hyvä. Ehkä jaksaisin pelata uudestaankin. Voitin btw 2/3 pelatuista peleistä tässä. Harvinaista 😉

Coco Loco:

Peliviikonlopun viimeinen peli olikin sitten hassuin tapaus kaikista. Muoviapinalla lingotaan kakk… kookospähkinöitä muovikippoihin. Hölmöä hupia lapsista aikuisiin. Tätä voi suositella aika pitkälti kaikenikäisille. Veikkaisin että tämä peli menisi aika hienosti pukinkontiin jos toiseenkin. Nämä möivät btw itsensä loppuun Competon myyntipöydältä. Ei muuta kuin kikkareet lentoon ja kippoon!


Paljon jäi vielä pelattavaa ja useampikin Essenin uutuus jäi pelaamatta, silti eniten (ja oikeastaan ainoa) peli jonka pelaamatta jääminen ärsyttää nyt jälkikäteen on se Imperial Assault. Mutta eiköhän sekin pöytään pääse joskus niin että minäkin sitä pääsen pelaamaan! Tähän luotan!

Ps. Castles of Mad King Ludwig on erittäin hyvä peli. Hankin sen heti kun saan käsiini. Harmillisesti se oli vain 4 pelaajan peli ja en mahtunut pelaamaan sitä lauantaina. Kyseisen pelin laadusta kertoo se, että se oli käytännössä koko tapahtuman ajan lainassa ja pelattavana! Käytännössä olen kerran tätä päässyt pelaamaan ja jäi kyllä hyvä maku suuhun!

Pps. Marraskuun lautapelivideo toivottavasti valmistuu hyvissä ajoin ja pyrin tekemään joulukuun videon myös alkukuuhun, että ehdin esittelemään joulumarkkinoille pari uutuutta joita löytyy jo kauppojen hyllyiltä. En silti ehdi esitellä kaikkea, joten kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa Lautapelioppaan joululahjasuosituksia jos haluaa miettiä lahjoja lautapelien suunnalta!

Ppps. Koitamme saada vielä Koskisen Antin kanssa podcastin aikaiseksi tämän vuoden puolella, joten silläkin rintamalla tapahtuu vielä!

Pppps. Lautapeli on hyvä Joululahja!

You may also like...

1 Response

  1. 29.12.2014

    […] Lautapelaamaan 2014 -tapahtuma, josta kannattaa lukea enemmän täältä (raportti) […]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.