”Koulukirja voittaa vielä Tabletin” (Ylen uutisesta)
”Sähköinen opetusaineisto on huonolaatuista ja vain harva opettaja osaa käyttää Internetiä luovasti opetuksessaan.”
Eli lisää motivoivaa ja omaan opetukseen liittyvää koulutusta ja sähköisiä oppimateriaaleja.
Mutta tämä ei ole ihan niin yksinkertaista tai nopeaa. Suurin ongelma on siinä, että vaikka olisi välineitä ja materiaaleja, ei ole aikaa tutustua ja integroida hyviä ”juttuja” omaan opetukseensa.
Opetuksen ”sähköistäminen” siis vaatii ensin laitteiston ja muut puitteet, hyvää sähköistä opetusmateriaalia ja etenkin motivoituneen opettajan, jolla on aikaa ja mahdollisuuksia etsiä, löytää ja ottaa käyttöön uusia opetusvälineitä sekä -materiaaleja.
Ilman aikaa tutustua välineisiin ja materiaaleihin, ei voi löytää itselle sopivia ja hyviä ratkaisuja oman opettamisen kehittämiseksi ja tueksi.
Nykyopettajan arjesta kuluu entistä isompi siivu byrokratian pyörittämiseen wilmojen/helmien/populuksien kautta (hommiin joita aikoinaan hoitivat kanslistit). ”Kustannusneutraaliksi” kehuttu kolmiportaiseen tukeen siirtyminen on lisännyt paperisodan määrää ja vanhempien kanssa viestittely on muuttunut yhä aikaavievemmäksi.
Siksi onkin aika paljon opettajan oman motivaation, jaksamisen ja harrastuneisuuden varassa miten opettajat kykenevät omaa opetustaan kehittää.
Arvaan että osa saattaa kyseenalaistaa sen miksi sitä opetusta muka pitäisi ylipäätään kehittää tai herran tähden ”sähköistää”, jos kerran taas äskenkin oli uutinen jossa Suomen koulujärjestelmä oli rankattu maailman parhaimmaksi? No siksi että maailma meidän ympärillä muuttuu jatkuvasti. Työelämä ja arki vaatii aina vain enemmän tieto- ja viestintäteknisiä taitoja, joten pitäisi olla luonnollista että koulumaailma pidetään ajantasalla sisällöllisesti kuin pedagogisestikin.
Ubiikkiyhteiskunta tulee, olemmeko valmiita? Vai pitäisikö ennemmin kysyä, tulevatko lapsemme olemaan valmiita siihen?
